Päähenkilöt:
Nimi: Anna
Vuori
Ikä: 15
U-näkö:
Pitkät, vaaleahkot hiukset, meripihkanväriset silmät, hoikka, hyvin kaunis
Luonne:
Hieman itsepäinen, herkkä ja tunteellinen, romanttinen, ahkera
Muuta: Omistaa newforestinponi Sennin, ja on hyvin
lyhyt, vain 153cm pitkä.
Nimi: Nick
Korhonen
Ikä: 16
U-näkö: Toffeen värinen tukka, ruskeat silmät,
lihaksikas
Luonne:
Luotettava, urheilullinen, omaa hyvän huumorintajun ja heittää usein läppää
Muuta:
Harrastaa monen laista urheilua, mm. skeittausta ja uimista, aika ei aina
meinaa riittää kaikille harrastuksille.
Nimi:
Veronica ”Verru” Packálen
Ikä: 15
U-näkö:
Pitkä ja hoikka, blondit, keskipitkät hiukset, vihreät silmät, myös kaunis
Luonne:
Itserakas, huumorintajuton, ilkeä, laiska jne, tyypillinen lissu. Flirttaileva
Muuta: On
rikkaasta perheestä, haluaa kaiken, mutta ei tee mitään minkään eteen. Pitää
paljon Nickistä ja yrittää koko ajan rikkoa tämän ja Annan välit ja sada pojan
itselleen. Omistaa arabianhevostamma-Claudian, mutta ei pidä siitä kunnolla
huolta.
Päärooleissa
esiintyvät eläimet:
Hevoset:
Nimi: Star Of The Space,”Senni”
Rotu:
Newforest
Säkä: 138cm.
Luonne:
Ponimainen veijari, joskus laiska, mutta kun näyttää kuka määrää, on hän
hyvinkin osaava ja reipas, todella hyvä hyppäämään.
Taso: Vaikea
B, 110cm.
Omistaja:
Anna Vuori
Nimi:
Claudia
Rotu:
Arabianhevonen
Säkä: 162cm.
Luonne:
Vaikea ja kuuma, herkkä ratsastaa, osaava niin koulun kuin esteidenkin
puolella.
Taso: HeA,
135cm.
Omistaja: Veronica
Packálen
Muut:
Nimi: Roope
Rotu: Saksan
paimenkoira
Luonne:
Leikkisä, älykäs, nopea
Omistaja:
Nick Korhonen
Juoni:
Nick tulee
Annan ja Veronican luokalle uutena, vaikka on jo kevät, ja kesäloma alkaa
kohta. Anna ei välitä pojista, hänen sydämeensä mahtuu vain talli ja hevoset.
Vai onko se sittenkään näin? Nick alkaa osoittaa pieniä kiinnostuksen merkkejä
Annaa kohtaan, ja tämä huomaa sen. Mutta saako Nick sulatettua Annan sydämen,
vai joutuuko hän tyytymään vain haaveisiin? Lue Annan päiväkirjaa ja ota se
selville! J
Rakas päiväkirjani, 1
Tänään
luokallemme tuli uusi oppilas, joku Nick. Hän vaikutti kivalta, ja oli tosi
söpö! Yllätys yllätys, Veronica iski heti silmänsä häneen.. Ärsyttävä ämmä,
niin itserakas ja ”täydellinen”.. Voisin lähettää hänet pahvilaatikossa
Kiinaan! No, mutta en halua pilata tätä päiväkirjaa kirjoittamalla tänne
veronicasta, pienellä i:llä.
Kun koulu
loppui, lähdin suoraan tallille Sennin luo. Koululta on onneksi vain parin
kilsan matka sinne, joten poljen sen helposti pyörällä. Kun pääsin pihaan,
Senni hörisi jo innoissaan. Viimeisestä kunnon ratsastuksesta on kulunut jo
ikuisuus, kun heppa-parkani satutti jalkansa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi,
että voimme jo mennä normaalisti, kunhan emme tee mitään liian rasittavaa,
kuten laukkaa kovaa pellolla tai hyppää suuria esteitä. Laitoin pyörän tallin
seinää vasten ja heitin reppuni sisään. Hain Sennin riimunnarun ja otin ponin
sisään. Aloin harjaamaan sitä. Se oli tosi likainen, pyörinyt tarhan
mutaisimmassa kohdassa varmasti tahallaan! Ratsastin ilman satulaa, koska en
jaksanut alkaa vääntää mitään koulukiemuroita tuon koulupäivän jälkeen, kiitos
Veronican… Kun olimme lähdössä, paras kaverini Emma tuli tallille. Hän halusi
tulla katsomaan pitkästä aikaa ratsastustani. En ole voinut olla Emman kanssa
kauhean paljoa, koska hänen vanhempansa haluavat hänen pänttäävän kokeisiin
yötä päivää. Emma-parka! Päätin hypätä pieniä esteitä, koska ne saavat Sennin
aina innostumaan. Emma rakensi meille parin 40cm. korkean sarjan, jossa oli
kaksi estettä. Senni oli tosi innoissaan kun hypättiin, minulla oli vähän
vaikeuksia saada se tulemaan esteelle kaahottamatta, ja lopulta menikin
kivasti. Kun oli hoitanut Sennin kuntoon ja vienyt sen ulos, putsasin sen ja
parin muun hepan karsinan. Niin saan hieman alennusta tallivuokrasta. Sen
jälkeen putsasin pikaisesti Sennin varusteet ja lähdin kotiin. Nälkä olikin jo
päässyt yllättämään, on se kumma miten ratsastaessa alkaa aina nälättää!
Mutta
kotimatkalla vastaani tulikin Nick. Hän oli varmaankin lenkillä, sillä hän
hölkkäsi rennosti ja kuunteli musiikkia. Minut nähdessään (varmaankin?) hän
sammutti musiikin ja hidasti kävelyvauhtiin. Minäkin pysähdyin. Yritin keksiä
jotain järkevää sanottavaa, kun poika katsoi minua. Tunsin punastuvani. Sanoin
moi, mutta Nick vain tuijotti. Toivottavasti luulen väärin, mutta luulen että
hänen katseensa pysähtyi katsomaan rintojani! En kyllä ole varma.. Nick hölkkäsi
kanssani meille. Kun olimme meidän portilla, hän pyysi numeroani. Annoin sen
hänelle, enkä kysynyt miksi. Näin hänen silmistään, että hän ei halunnut sitä
vain keräilymielessä. No, antaa olla, ei hän minusta varmaan tykkää, Veronica
varmaankin tunkeutuu hänen sydämeensä.. Illalla leijailin pilvissä. Sain idean!
Pitäisin kotibileet, kun isä ja äiti olisivat Turussa työmatkalla, minulla
olisi täydellinen tilaisuus pitää kunnon pärskeet ja kutsua koko luokka! Haa,
olen nero! No, nyt alan kuitenkin nukkumaan. See U soon!
Rakas
päiväkirjani, 2
Aah, tänään
tein kutsut ja jaoin jokaiselle luokkalaisellemme sellaisen. Kyllä, myös
Verrulle, koska luulenpa, että jos olisin jättänyt hänet ilman, olisin parin
kuukauden päästä oikeudessa, saisin elinkautisen ja sen saisin kuolemani
teurastamolla! Näin. Mutta kerron teille nyt koulupäivien koulupäivästä!
Aamulla
vastaani tuli Verru. Hän vain mulkaisi minua. Olemme aina vihanneet toisiamme,
en vain voi sietää sitä ylpeilijää! Päivä kului kiduttava hitaasti. Mutta
kolmannella välitunnilla Nick veti minut mukaansa ja minä seurasin. Kukaan ei
onneksi nähnyt! Sitten tajusin, että hän vei minut kohti vessaa. Vatsani oli
täynnä perhosia. Nick veti minut sisään ovesta ja lukitsi sen. Tuijotin häntä
ihmeissäni. Siinä pällistellessäni tajusin, että katsoin maailman kauneimpia
silmiä ja hymyä. Sitten se tapahtui. Nick istui vessanpytyn kannen päälle ja
kaappasi minut syliinsä. Hetken vain nojasin hänen olkapäähänsä ja nautiskelin
siitä kihelmöivästä ja sähköisestä tunteesta, joka syntyi, kun hän hengitti
niskaani ja silitti hiuksiani. Sitten katsoin hänen silmiinsä. Yhtäkkiä poika
tuli lähemmäs. Odotin, mitä tapahtuisi, en uskaltanut itse tehdä aloitetta.
Sitten, sitten se tapahtui. Nick painoi täyteläiset huulensa suulleni ja
suuteli. Minä vastasin suudelmaan kiihkeästi. Otin käsilläni kiinni pojan
niskan takaa ja nautin. Se tunne! Se oli ihanin maailmassa heti sen jälkeen kun
sain Sennin kulkemaan muodossa allani. Mutta unohdetaan Senni hetkeksi, ja
keskitytään tähän. Irtauduin pojasta ja katsoin syvälle hymyileviin silmiin.
Olin hengästynyt, mutta se oli ihanaa. Otin uudestaan kiinni ja aloitin hyvin,
hyvin intohimoisen suudelman. Nick alkoi imuroida kasvojani, kaulaani. Se oli
niin ihanaa. Hän avasi hieman hupparini vetoketjua ja veti toppiani alas.
Kauhistuin hieman, mutta ajattelin, että sama se. Sitä paitsi oli aivan liian
ihana tunne, kun hän suuteli rintojani. Pim pom pim pom. Kello soi, ja olimme
molemmat hyvin pettyneitä. En olisi halunnut tuon hetken loppuvan koskaan! Sitä
voi jo sanoa rakkaudeksi ensi silmäyksellä.. Nick on niin ihana.. Hillityn
romanttinen, ujo, mutta vauhtiin päästessään yhtä petoa! Awwss, siinä on se
poika jonka haluan. Menimme luokkaan eri aikaan, jotta kukaan ei alkaisi epäillä
mitään. Emma kuitenkin katsoi minua oudosti. En tiedä, mitä se tarkoitti, mutta
en antanut hänen pilata ihanaa fiilistäni!
Tallilla ei
ollut mitään erityistä. Tänään olin niin energinen, että heitin Sennin selkään
koulusatulan ja lähdin kentälle. Senni tunsi vaistoavan, että tänään on hyvä
päivä, joten sekin meni kuin enkeli. Pohkeenväistöt, laukanvaihdot ja etu- ja
takaosakäännökset onnistuivat lähes heti täydellisesti. Ratsastuksen jälkeen
päätin antaa sille palkaksi porkkanaa ja omenaa, niin hienosti tyttöni meni! Se
on kyllä maailman paras hevonen.
Kotimatkalla
hyvän mieleni pilasi kuitenkin Veronica. Hän oli juuri kävelemässä (ihme ja
kumma, ymmärsit oikein, Verru KÄVELI!) tallille. Olen monta kertaa harmitellut
sitä, että hänen piti änkeä Claudiansa samalle tallille Senni kanssa.. Minä en kyllä aio lähteä sieltä
mihinkään, siellä on kaikki tosi ystävällisiä, ja tallihenki on tosi kiva
(Verrua lukuun ottamatta!). Hän mulkoili minua kuten tavallista. Hänellä on tapana pilkata minua ja Senniä, sillä vaikka Senni on tosi lahjakas esteillä,
ja koulutettu hyvin, on Claudia silti
parempi hyppäämään (johtuen koosta!) ja sitä on koulutettu hieman pidemmälle
kuin Senniä. Tällä kertaa hän tyytyi kuitenkin vain mulkoiluun. Nähdään taas,
toivottavasti huomenna on yhtä ihana päivä, ja ylihuomenna on bileet!
<3: Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti